Uuden kynnyksellä autoimmuunitautien hoidossa ja ehkäisyssä

Autoimmuunitauteja eli tilanteita, joissa immuunipuolustus nyrjähtää tuhoamaan elimistön omia rakenteita, tunnetaan ainakin 80. Osa niistä on harvinaisia, osa suhteellisen yleisiä, kuten tyypin 1 diabetes, keliakia tai nivelreuma.

Meikäläisessä väestössä autoimmuunitautien esiintyvyys on 5–8 % (1). Tätä nyrjähdystä eli immunologisen toleranssin häiriötä on yritetty jo vuosikymmeniä lievittää tai estää, mutta autoimmuunitautien hoidon tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Nyt ilmassa on lupauksia.

Immuunijärjestelmän keskeinen ominaisuus on kyky erottaa vieras omasta ja muistaa ero. Toleranssi eli omaksi tunnistaminen kypsyy eri vaiheissa. Yksilökehityksen alussa T- ja B-lymfosyyteistä valikoituvat kateenkorvassa ja luuytimessä jatkoon vain ne, jotka eivät iske omiin. Tätä kutsutaan sentraaliseksi toleranssiksi.

Perifeerinen toleranssi taas hoitaa myöhemmin eri puolilla elimistöä ilmaantuneet autoreaktiiviset T- ja B-solut joko poistamalla tai sammuttamalla ne Treg- eli säätelijä-T-soluilla (2). Lisäksi oraalisen toleranssin mekanismit pitävät huolen siitä, että esimerkiksi syödyt elimistölle hyödylliset mutta vieraat yhdisteet hyväksytään. Maksa on siinä keskeinen elin.

On autoimmuunitauti sitten solu- tai vasta-ainevälitteinen, hoidoksi on ollut tarjolla pääasiassa immunosuppressiota erilaisin lääkkein. Ne parhaimmillaan rauhoittavat autoimmuunireaktioita, mutta myös heikentävät puolustuskykyä. Seurauksena voi olla alttius infektioille ja syöpätaudeille. Uusien hoitojen ideana on vähentää immuunivastetta spesifisti vain taudin aiheuttavia autoantigeenejä kohtaan eli palauttaa toleranssi niille ja siten parantaa tauti.

Kiinnostavimmissa tuoreissa tutkimuksissa on ollut kaksi strategiaa: tolerogeeniset eli käänteiset rokotteet ja manipuloitujen T-solujen käyttö (3). Käänteisen rokotteen ideaa on edistänyt etenkin kaksi tutkimusryhmää. Toinen modifioi glykosyloimalla rokotteen tavoin käytettävää autoantigeeniä (4), toinen taas päällystää nanopartikkeleita HLA-molekyylin (human leukocyte antigen) ja antigeenin kompleksilla (5,6).

Glykosylointi luotsaa antigeenin maksaan ja johtaa oraalisen toleranssin tielle. Ryhmän tuorein tutkimus osoitti pGal-myeliinirokotteen sammuttavan autoimmuunivasteen MS-taudin hiirimallissa ja parantavan taudin (4). Myös diabetes on saatu hiirissä ehkäistyä (7).

Nanopartikkelit päällystettyinä antigeeni-HLA-kompleksilla tarjoavat suoraan spesifisille T-soluille tolerisoivaa signaalia, joka vie niitä Treg-solun suuntaan. Näyttöä tehosta diabeteksessa on saatu hiirimallissa (3,5).

Manipuloitujen T-solujen käyttö toisena strategiana autoimmuunitautien hoidossa on antanut lupaavia tuloksia. Potilaasta otettujen T-solujen pinnalle ympätään laboratoriossa kimeerisiä antigeenireseptoreita (CAR). Soluja lisätään soluviljelmissä ja ruiskutetaan takaisin potilaaseen, jossa ne eliminoivat autovasta-aineita tuottavia B-soluja. Jopa dramaattinen teho nähtiin tutkimuksessa, jossa CAR-T-hoito johti kahdeksan LED-, neljän SLE- ja kolmen myosiittipotilaan remissioon (8).

Vaikka kliiniset tutkimukset ovat vielä vähissä, ideoita edistämään on perustettu lukuisia yrityksiä ja alkufaasien tutkimuksia on aloitettu. T-soluihin perustuvat tekniikat ovat yksilöllisiä, hankalia ja kalliita, joten käytännön kannalta lupaavammilta tuntuvat käänteisen rokottamisen versiot. Aika näyttää, onko optimismiin aihetta.